Kohta kaksi kuukautta asuttu!

Nyt on ollut hiljaista blogissa mutta ei oikeassa elämässä! Saatiin pääsiäiseksi muuttolupa, kun yläkerran ja alakerran välinen ovi oli asennettu. 

Oli mahtava tunne nukkua ekaa yötä uudessa talossa, vaikka piippaavat kodinkoneet ja rikkinäinen palohälytin häiritsivätkin unta! Sekä kuumuus, joka johtui asentamattomista termostaateista. 

Moni pikkuasia on vielä kesken, ja tuntuu, että valitettavasti vastaavan mestarin mielenkiinto on hiipunut loppulaskun jälkeen. Reklamoimme muutamasta isosta laskusta ja saimme täysin puun takaa yllätyksenä 11000 euron laskun maansiirtotöistä ja sadevesijärjestelmästä. Sen jälkeen huoli rahoista on varjostanut uuteen kotiin sopeutumista. Lainaa emme haluaisi enää lisää. 

Mutta kaiken kaikkiaan kivaa on ollut kuitenkin, ja tyttäret ovat nauttineet väljistä tiloista. Ja kyllä mekin tietysti. Kunpa kaikki saataisiin lopullisesti valmiiksi mahdollisimman pian! 

Nyt lähetellään rappaustarjouspyyntöjä...

Ei muuttolupaa

Käyttöönottotarkastuksessa ei tullut muuttolupaa, sillä käyttöullakon ja alakerran väliltä puuttui piirustuksissa ollut ovi, samoin olohuoneen ja "kuistin" väliltä. Ei tullut mieleenkään, että kyse olisi niin isoista asioista! Ja lvi-suunnitelmiin oli tullut muutoksia, eikä noita muutoksia ollut piirretty. Vastaavan mukaan yleensä näissä tilanteissa on annettu muuttolupa korjauslistan kera. 

No, ovi tehtiin ylä- ja alakerran väliin. Toisesta ovesta vielä keskustellaan, kun ei tiedetä, millainen ovi siihen halutaan. 

Uusi katselmus keskiviikkona...

Meiltä menee näinä päivinä asunto alta, joten olemme jo siirtäneet paljon tavaraa, vaikka ekan yön uudella talolla olemmekin vasta torstaina. 

Kiinteä kirjahylly ja kattoon asti kirjoja!

Pöydänjalkojen kiristelyä. Minä fiilistelen sohvalla.

Tältä näyttää meidän väliaikaismajoituksessa...

Uudessa osoitteessa - ja vielä vähän vanhassakin

Vihdoin muutto on ohi! Loppusuoralla vähän aloimme hyytyä, mutta kaiken kaikkiaan urakka meni kohtalaisen hyvin. Torstaina oli entinen naapuri muuttoapuna, muuten hoidimme kaiken kahdestaan. Tavarat jaettiin kolmeen osaan: vuokra-asuntoon lähtevät, tontilla olevaan autotalliin varastoitavat ja kaatopaikalle lähtevät. Keskimmäinen röykkiö oli isoin, ja siellä meitä odottaakin uusi urakka, kunhan vähän vedämme henkeä.

Olemme nukkuneet uudessa kodissa todella hyvin. Vaikka talo sijaitsee ihan aseman kupeessa, se on paljon hiljaisempi kuin entinen paritalomme, jossa oli aika paljon liikenteen melua. Bussireitti kulki kulmatontilla sijaitsevan talon ohitse, ja bussit joutuivat aina kaartessa jarruttamaan ja kaasuttamaan uudelleen. Kaikkeen tottuu, mutta uskon, ettei jatkuva taustahäly voi olla hyväksi terveydelle. Luulen, että tämä kerrostalo on jouduttu rakentamaan ekstaräänieristetyksi juuri aseman läheisyyden vuoksi.

Aika hyvin tavarat ovat asettuneet, vaikka tilaa on 30 m2 vähemmän kuin ennen. Tytötkin tuntuvat sopeutuneen yhteiseen huoneeseen ihan hyvin, mutta voi olla, että se ei ole pysyvää laatua.

Tässä muutama otos entisestä asunnostamme, joka näytti tyhjänä ihanan isolta ja siistiltä...

Tässä tytöt melkein tyhjässä asunnossa. Muistin taas
vanhan teoriani siitä, että kun huone näyttää tyhjältä,
siitä tulee vielä noin autolastillinen tavaraa!

Keittiö tyhjänä. Puu- ja kivitasot olivat yhä kuin uudet, vaikka
ne olivat olleet käytössä lähes kymmenen vuotta.

Leikkimökin seinustalla kukki vielä
marraskuun ruusu.

Muuttoviikko

Enpä muistanutkaan, että muuttaminen on näin työläs homma. Edellisestä kerrasta on melkein kymmenen vuotta aikaa, ja silloin lapset olivat pieniä taaperoita, joiden omaisuus oli muutama pehmolelu, legopalikoita ja ehkä hyllymetri vaatteita. Nyt näistä palleroista on kasvanut teinejä ja tavaramaailma on sen mukainen: tyttöjen huoneet, varasto ja autotallin välikatto pursuavat lastentavaraa vuosien varrelta. Niin, ja leikkimökki on sisustettu kotileikkiin, jota leikittiin viimeksi vuosia sitten...

Olemme täyttäneet noin viikon ajan vuokra-asunnon kaappeja ja varastoa, ja näyttää siltä, että 75 m2 vetää aika hyvin tavaramme. Osan olemme vieneet tontillamme sijaitsevaan autotalliin odottamaan myyntiä tai kierrätystä.

Vaikeinta kaikessa on nuoremman tyttären kiintymys kaikkia tavaroitaan kohtaan. Jokaisella esineellä tuntuu olevan oma tarina. Viimeksi eilen kuultiin itkukohtaus, kun jompikumpi meistä oli astunut kuivatun ruusun päälle. Kyseessä ei ollut mikä tahansa ruusu, vaan eskarin kevätjuhlissa saatu ruusu, jota hän on varjellut jo yli kuusi vuotta. Yhtenä iltana hukassa oli pikkurasia, jossa on rakkaan marsuvainaan karvoja... Pehmoeläimetkin ovat toinen toistaan rakkaampia, joten niistä ei ilmeisesti tällä muuttokierroksella eroon päästä. Jos sitten kahden vuoden päästä.

Mukavalta tuntuu se, että väliaikaisasuntomme alkaa näyttää varsin viihtyisältä. Päätin, etten ala sitä sen kummemmin sisustaa, mennään vanhoilla kalusteilla ja tekstiileillä. Tänään tein kuitenkin Ikea-reissun ja ostin uuden suihkuverhon (valkoisella pohjalla punaisia, pinkkejä ja turkooseja raitoja), siihen sopivia käsipyyhkeitä (turkooseja ja pinkkejä) sekä uuden wc-pöntön kannen. Vanha kylppäri piristyi kummasti!

Kirjahyllyt kasasimme jo viime viikolla, ja keittiön kaapitkin olen jo täyttänyt. Vanhassa keittiössä on enää kahvipaketti, sokeria, jääkaapin sisältö sekä välttämättömät astiat. Torstai-illaksi vuokraamme pakettiauton pariksi tunniksi ja siirrämme isot kalusteet. Vielä jää viikonloppu aikaa siirtää viimeiset tavarat ja siivota. Välittäjämme kysyi loppukauppatilaisuudessa, onko olo haikea. Oikeastaan ei ollenkaan. Paremminkin utelias ja innostunut.

Muuttourakka alkoi

Happy Halloween!

  
 Miehelläni oli koko viikko syyslomaa, ja hän aloitti eilen tavaroiden siirtämisen vuokra-asuntoon. Varasto on jo lähes tyhjä ja uuden asunnon kellari tupaten täynnä! Kaatopaikalle lähtevät kamat siirsimme tontillamme sijaitsevaan autotalliin, josta ne voi sitten kaikki kerralla roudata kaatopaikalle. Kirjahyllykin tyhjennettiin, ja nyt kirjat odottelevat uuden olohuoneen lattialla hyllyjä.Minä aloitin tänään keittiön kaappien läpikäymisen. Sain muutettua maljakot ja harvemmin käytettäviä astioita.

Lastenkirjat kävin myös läpi: rakkaimmat (joita oli paljon!) säästin, ei-niin-tärkeät kasasin kahteen Ikea-kassiin joko myytäväksi tai lahjoitettavaksi eteenpäin ja huonokuntoisimmat joutuvat roskikseen. Tässä hitaassa muutossa on se etu, että inventaarion ehtii oikeasti tehdä kunnolla. Lähes kymmenessä vuodessa, jonka olemme tässä osoitteessa asuneet, lapset ovat kasvaneet pikkutaaperoista teineiksi, joten tavaraa on kertynyt enemmän kuin omiksi tarpeiksi.

Kohta starttaamme viikonlopuksi Vierumäelle mökkeilemään (ja tutkimaan viimeisiä luonnoksia). Juhlistamme varmaan vähän Halloweeniakin. Tein muuten viime viikolla mielettömän hyvää kurpitsakeittoa, jota jäi myös pakastettavaksi. Ehkä nappaan sitä mukaan. Mukavaa viikonloppua kaikille!




Appelsiinipuu keittiön ikkuna-
laudalla sopii myös viikonlopun väri-
teemaan.