Muuttoviikko

Enpä muistanutkaan, että muuttaminen on näin työläs homma. Edellisestä kerrasta on melkein kymmenen vuotta aikaa, ja silloin lapset olivat pieniä taaperoita, joiden omaisuus oli muutama pehmolelu, legopalikoita ja ehkä hyllymetri vaatteita. Nyt näistä palleroista on kasvanut teinejä ja tavaramaailma on sen mukainen: tyttöjen huoneet, varasto ja autotallin välikatto pursuavat lastentavaraa vuosien varrelta. Niin, ja leikkimökki on sisustettu kotileikkiin, jota leikittiin viimeksi vuosia sitten...

Olemme täyttäneet noin viikon ajan vuokra-asunnon kaappeja ja varastoa, ja näyttää siltä, että 75 m2 vetää aika hyvin tavaramme. Osan olemme vieneet tontillamme sijaitsevaan autotalliin odottamaan myyntiä tai kierrätystä.

Vaikeinta kaikessa on nuoremman tyttären kiintymys kaikkia tavaroitaan kohtaan. Jokaisella esineellä tuntuu olevan oma tarina. Viimeksi eilen kuultiin itkukohtaus, kun jompikumpi meistä oli astunut kuivatun ruusun päälle. Kyseessä ei ollut mikä tahansa ruusu, vaan eskarin kevätjuhlissa saatu ruusu, jota hän on varjellut jo yli kuusi vuotta. Yhtenä iltana hukassa oli pikkurasia, jossa on rakkaan marsuvainaan karvoja... Pehmoeläimetkin ovat toinen toistaan rakkaampia, joten niistä ei ilmeisesti tällä muuttokierroksella eroon päästä. Jos sitten kahden vuoden päästä.

Mukavalta tuntuu se, että väliaikaisasuntomme alkaa näyttää varsin viihtyisältä. Päätin, etten ala sitä sen kummemmin sisustaa, mennään vanhoilla kalusteilla ja tekstiileillä. Tänään tein kuitenkin Ikea-reissun ja ostin uuden suihkuverhon (valkoisella pohjalla punaisia, pinkkejä ja turkooseja raitoja), siihen sopivia käsipyyhkeitä (turkooseja ja pinkkejä) sekä uuden wc-pöntön kannen. Vanha kylppäri piristyi kummasti!

Kirjahyllyt kasasimme jo viime viikolla, ja keittiön kaapitkin olen jo täyttänyt. Vanhassa keittiössä on enää kahvipaketti, sokeria, jääkaapin sisältö sekä välttämättömät astiat. Torstai-illaksi vuokraamme pakettiauton pariksi tunniksi ja siirrämme isot kalusteet. Vielä jää viikonloppu aikaa siirtää viimeiset tavarat ja siivota. Välittäjämme kysyi loppukauppatilaisuudessa, onko olo haikea. Oikeastaan ei ollenkaan. Paremminkin utelias ja innostunut.