tiistai 29. marraskuuta 2011

Julkisivut julki

Tapasimme arkkitehdin, joka oli askarrellut viime viikot julkisivujen parissa. Tuntui hienolta nähdä arkkitehdin ajatukset konkreettisina, aika samanlaiseksi olin talon kuvitellut itsekin. Talo tulee olemaan kiveä ja puuta, väreinä ehkä valkoinen ja tumma ruskea tai valkoinen ja (kuluneen)harmaa. Ikkunoita on aika paljon, sekä isoja että puikkomaisia vaakoja ja pystyjä. Laitan kuvia tänne, kunhan saan aikaiseksi.

Mittailimme myös huoneiden kokoja. Mietimme, miten iso makuuhuoneen pitää olla. Olemme ajatelleet, että neliöt käytetään mielummin oleskelutiloihin kuin makuuhuoneisiin. Pohdimme myös, mitä korkea huonekorkeus, jopa 340 cm, tekee pienehkölle tilalle - onko vaikutelma suurentava vai pienentävä.

Tässä vaiheessa siis ollaan. Pankkikin on näyttänyt vihreää valoa hankkeellemme, ja lainapäätös on olemassa. Marginaali on jo korkeampi kuin kesällä lupailtiin, ja nousua on varmasti yhä luvassa. Vähän pelottaa tämä yhtälö (talouden epävarmuus ja iso laina), mutta jos vain työpaikat säilyvät, eiköhän tässä selvitä! On hienoa, kun saa ilahduttaa itseään ajatuksella, että haaveet ja unelmat ovat käymässä toteen.

perjantai 18. marraskuuta 2011

Ihana valo!

Tämä touhukas viikko on hyvä jälleen päättää sisustushaaveiluun. Tämän valaisimen, mieluiten valkoisena, haluaisin uuden talomme ruokapöytää valaisemaan. Kyse on kotimaisesta Secto Design -lampusta, joka on valmistettu muotopuristetusta koivusta. Valo siivilöityy hienosti "ritilän" takaa. Näin tämän livenä eräissä tupareissa, ja ihastuin heti.

tiistai 15. marraskuuta 2011

Uudessa osoitteessa - ja vielä vähän vanhassakin

Vihdoin muutto on ohi! Loppusuoralla vähän aloimme hyytyä, mutta kaiken kaikkiaan urakka meni kohtalaisen hyvin. Torstaina oli entinen naapuri muuttoapuna, muuten hoidimme kaiken kahdestaan. Tavarat jaettiin kolmeen osaan: vuokra-asuntoon lähtevät, tontilla olevaan autotalliin varastoitavat ja kaatopaikalle lähtevät. Keskimmäinen röykkiö oli isoin, ja siellä meitä odottaakin uusi urakka, kunhan vähän vedämme henkeä.

Olemme nukkuneet uudessa kodissa todella hyvin. Vaikka talo sijaitsee ihan aseman kupeessa, se on paljon hiljaisempi kuin entinen paritalomme, jossa oli aika paljon liikenteen melua. Bussireitti kulki kulmatontilla sijaitsevan talon ohitse, ja bussit joutuivat aina kaartessa jarruttamaan ja kaasuttamaan uudelleen. Kaikkeen tottuu, mutta uskon, ettei jatkuva taustahäly voi olla hyväksi terveydelle. Luulen, että tämä kerrostalo on jouduttu rakentamaan ekstaräänieristetyksi juuri aseman läheisyyden vuoksi.

Aika hyvin tavarat ovat asettuneet, vaikka tilaa on 30 m2 vähemmän kuin ennen. Tytötkin tuntuvat sopeutuneen yhteiseen huoneeseen ihan hyvin, mutta voi olla, että se ei ole pysyvää laatua.

Tässä muutama otos entisestä asunnostamme, joka näytti tyhjänä ihanan isolta ja siistiltä...

Tässä tytöt melkein tyhjässä asunnossa. Muistin taas
vanhan teoriani siitä, että kun huone näyttää tyhjältä,
siitä tulee vielä noin autolastillinen tavaraa!

Keittiö tyhjänä. Puu- ja kivitasot olivat yhä kuin uudet, vaikka
ne olivat olleet käytössä lähes kymmenen vuotta.

Leikkimökin seinustalla kukki vielä
marraskuun ruusu.

maanantai 7. marraskuuta 2011

Muuttoviikko

Enpä muistanutkaan, että muuttaminen on näin työläs homma. Edellisestä kerrasta on melkein kymmenen vuotta aikaa, ja silloin lapset olivat pieniä taaperoita, joiden omaisuus oli muutama pehmolelu, legopalikoita ja ehkä hyllymetri vaatteita. Nyt näistä palleroista on kasvanut teinejä ja tavaramaailma on sen mukainen: tyttöjen huoneet, varasto ja autotallin välikatto pursuavat lastentavaraa vuosien varrelta. Niin, ja leikkimökki on sisustettu kotileikkiin, jota leikittiin viimeksi vuosia sitten...

Olemme täyttäneet noin viikon ajan vuokra-asunnon kaappeja ja varastoa, ja näyttää siltä, että 75 m2 vetää aika hyvin tavaramme. Osan olemme vieneet tontillamme sijaitsevaan autotalliin odottamaan myyntiä tai kierrätystä.

Vaikeinta kaikessa on nuoremman tyttären kiintymys kaikkia tavaroitaan kohtaan. Jokaisella esineellä tuntuu olevan oma tarina. Viimeksi eilen kuultiin itkukohtaus, kun jompikumpi meistä oli astunut kuivatun ruusun päälle. Kyseessä ei ollut mikä tahansa ruusu, vaan eskarin kevätjuhlissa saatu ruusu, jota hän on varjellut jo yli kuusi vuotta. Yhtenä iltana hukassa oli pikkurasia, jossa on rakkaan marsuvainaan karvoja... Pehmoeläimetkin ovat toinen toistaan rakkaampia, joten niistä ei ilmeisesti tällä muuttokierroksella eroon päästä. Jos sitten kahden vuoden päästä.

Mukavalta tuntuu se, että väliaikaisasuntomme alkaa näyttää varsin viihtyisältä. Päätin, etten ala sitä sen kummemmin sisustaa, mennään vanhoilla kalusteilla ja tekstiileillä. Tänään tein kuitenkin Ikea-reissun ja ostin uuden suihkuverhon (valkoisella pohjalla punaisia, pinkkejä ja turkooseja raitoja), siihen sopivia käsipyyhkeitä (turkooseja ja pinkkejä) sekä uuden wc-pöntön kannen. Vanha kylppäri piristyi kummasti!

Kirjahyllyt kasasimme jo viime viikolla, ja keittiön kaapitkin olen jo täyttänyt. Vanhassa keittiössä on enää kahvipaketti, sokeria, jääkaapin sisältö sekä välttämättömät astiat. Torstai-illaksi vuokraamme pakettiauton pariksi tunniksi ja siirrämme isot kalusteet. Vielä jää viikonloppu aikaa siirtää viimeiset tavarat ja siivota. Välittäjämme kysyi loppukauppatilaisuudessa, onko olo haikea. Oikeastaan ei ollenkaan. Paremminkin utelias ja innostunut.

torstai 3. marraskuuta 2011

Sisustushaaveita

Olimme eilen tapaamassa arkkitehtiämme. Talon päälinjat alkavat olla selvillä ja tilajako suunnilleen mietittynä. Vähitellen voi alkaa jo kuvitella, miltä sisätiloissa tulee näyttämään...

Haaveilemme mahdollisimman monista kiintokalusteista, mm. teetetystä, koko seinän peittävästä kirjahyllystä. Uusia huonekaluja emme varmaankaan joudu hankkimaan kovin monta. Iso ruokapöytä, jonka ympärille mahtuu koko suku, on hankintojen listalla, samoin kuin sohvat - ensimmäiset, joiden tärkein valintakriteeri ei ole lastenkestävyys.


Olen ihastunut Domus-tuoliin, jonka Ilmari Tapiovaara vuonna 1947 suunnitteli lukutuoliksi Domus Academicaan, Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan opiskelija-asuntolaan. Uskomatonta, miten modernilta tuoli näyttää yli 60-vuotiaanakin!

Syyskuun Dekon kannessa oli ruokapöytä tammisine Domus-tuoleineen ja ihana iso, yksinkertainen takka. Tuon tunnelman tahtoisin siirtää uuteen kotiimme!

Toinen Tapiovaara-suosikkini on vuonna 1949 syntynyt pinnatuoli Fanett, jonka oikeudet Asko hankki ja piti tuolia pitkään tuotannossaan. Alkuperäismallissa tuolin istuinosa oli jalopuuviilua ja jalat mustaksi maalatut. Sellaisena tuoli on ehdottomasti kaunein.