Lupahakemus kohta valmis

Vaikka täällä on ollut hiljaiseloa, homma on edennyt vihdonkin ripeästi. Lupapaperit alkavat olla pikkuhiljaa valmiina. Eivätköhän ne ennen joulukuuta ole sisällä. Voitte olla varmoja, että kun lupa joskus on kädessä, poksahtaa samppanjapullo auki! Ja ehkä toinenkin.

Ai niin, ennakoivassa naapurikuulemisessa kellään ei ollu mitään suunnitelmiamme vastaan!

Lupa-arkkitehdin luona

Kävin yhdessä arkkitehdin ja rakennusarkkitehdin kanssa tapaamassa RVV:ssä lupakäsittelijää. Hyvä vierailu: suunnitelmille ei esteitä. Pohja on aika lailla entisenlainen, parvi vähän eri lailla ratkaistu. Nyt alan uskoa, että homma etenee.

Yksinkertainen on kaunista

Istuimme viime viikolla rakennusarkkitehdin ja uuden arkkitehdin kanssa alas ja sovimme päälinjoista, joilla jatketaan. Sama aaltopituus löytyi, ja päätimme, että toimisto piirtää meille karkeat kuvat, joiden perusteella pyydetään hinta-arviot. Heillä on jokin valmistalo, jota voidaan käyttää pohjana. Perusajatus on kuitenkin luonnokset piirtäneen arkkitehdin kynästä. Yksinkertainen on kaunista. Tällä motolla mennään.

Jipii!

Olipa hyvä päivä: tavattiin Lujatalon miehet ja käytiin läpi meidän tilanne yksityiskohtaisesti. Ratkaisu: rakennusarkkitehti piirtää lupakuvat arkkitehdin suunnitelmien pohjalta, ja kun lupa on pöydällä, Lujatalo ryhtyy hommiin. Otamme mitä luultavimmin heiltä avaimet käteen -ratkaisun, joka on valmis ensi vuoden aikana, ehkä jo ensi kesänä. Kivitalo tehdään elementeistä, joten runko nousee perustusten päälle viikossa. Nyt rakennusarkkitehti stilisoi piirrokset ja talotehdas laskee meille lopullisen tarjouksen. Hyvä fiilis, hyvät yöt!

Luottavaisena - pitkästä aikaa

Treffasimme tänään arkkitehdillämme, joka on joutunut jäämään pitkälle sairauslomalle. Hän ehdotti, että eräs rakennusarkkitehtitoimisto tekisi meille yksikerroksisen parviratkaisun lupapiirustukset ja veisi asian loppuun. Luottamus näihin rakennusarkkitehteihin syttyi heti. Ihan ensin otamme yhteyttä kivitalofirmaan, joiden kanssa heput tekevät yhteistyötä ja pyydämme tarjouksen, sitten ryhdytään hommiin. Lupakuvat ovat todennäköisesti valmiit jo syyskuun lopussa. Nyt on pitkästä aikaa luottavainen olo. Homma etenee. Käymme tänään vielä Espossa katsastamassa yhden kohteen, jonka samainen firma on toteuttanut avaimet käteen -ratkaisuna. Sellainen houkuttaisi täälläkin...

PS Kaupunkisuunnitteluvirastolta tuli lausunto sisällä olevasta poikkeamisestamme. Virasto puoltaa kaksikerroksisuutta, mutta emme enää ole valmiita mihinkään naapurien valitusprosesseihin, joten vedämme poikkeamisen takaisin ja etenemme suunnitelmalla B - tai sanoisinko K?

Melkein takaisin lähtöruutuun

Soitin elokuun ekoina päivinä rakennusvalvontaan, ja meidän poikkeamisemme on kuulemma edelleen kaavoittajan pöydällä ja kaavoittaja lomalla. Tänään sain kiinni perhevapaalta palanneen lupa-arkkitehdin ja kävin hänen kanssaan hyvän keskustelun. Hän  totesi meidän joutuneen kokemaan huonoa viranomaiskohtelua ja pyysi sitä anteeksi. Ristiriitaisia tietoja. Lupauksia, jotka joku toinen henkilö sitten peruu. Viivytyksiä jne.

Poikkeamisemme, jota on valmisteltu RVV:n ohjeilla on joutunut vastatuuleen naapurien vastustuksen takia. Emme ole valmiit pitkään valitusprosessiin, ja siksi haluamme puhaltaa pelin poikki ja palata luonnokseen x, jonka läpimeno on lähes varmaa ja tietyin muutoksin varmaa. Teemme yksikerroksisen parviratkaisun, johon ei tarvitse hakea poikkeuslupaa. Keskikorkeus saa olla 440 cm. Otin yhteyttä jo lomailevaan arkkitehtiinkin, ja laitetaan pyörät nyt pyörimään näin.

Toki jossakin vaiheessa selvitän myös oikeutemme tällaisen soutamisen ja huopaamisen keskelle joutumisesta. Uudet suunnitelmat maksavat meille rahaa, mutta juuri nyt toivon vain, että päästään eteenpäin. Pidämme lähiviikkoina palaverin, jossa ovat mukana kaava-arkkitehti, lupa-arkkitehti, meidän arkkitehtimme sekä me. Sovitaan asiat, pysytään niissä eikä enää luisuta taaksepäin.

Tyhjä tontti, taloa vailla! : )

Mitä tontilla tapahtui 57 vuotta sitten?

Tuntemattomalle R. Lehto -nimiselle henkilölle tilattu Helsingin Sanomat päätyi rauhallisella kauppala-alueella sijaitsevan talousrakennuksen tilkkeeksi. Samoin elokuun 18. päivän Ilta-Sanomat vuodelta 1956. Kannessa hehkutetaan Suonenjoen lupaavaa malmilöytöä ja kerrotaan kaatosateiden koettelevan Ruotsia. Pallokentällä luvataan jännitystä, jota tarjoavat Pallo-Pojat ja Sudet.

Heinäkuun neljäntenä vuonna 2012 tontin nykyinen omistaja löytää lehdet purkujätteiden joukosta ja poimii talteen. Muuta säästettävää ei enää ole. Talousrakennuksen ovet, ikkunat ja muu irti lähtevä on kierrätetty. Toivottavasti tontilla on viimeistään vuoden päästä uusi talo!



Tältä näyttää ensimmäisen purkupäivän jälkeen.
Todennäköisesti huomenna tontti on tasainen.




Kaunista vanhaa rakennusta tulisi ikävä, tätä tontin rumistusta ei.
Uskoisin naapurien olevan samaa mieltä.



Tässä taas tulevan kotikatumme hurmaavia kasveja.



Pieni askel ihmiskunnalle...

...mutta suurehko meille. Kohta alkaa tapahtua jotakin.

Tässä mennään

Purkulupa on saatu, purkamista hoitaa vastaava mestari. Myimme joitakin huonekaluja, joita olimme säilöneet autotalliin. Huuto.netissä saimme Ikean Stockholm-nojatuolista 82 e - mielestäni ihan hyvin.

Naapurikuuleminen on hoidettu, ja kaksi naapuria vastustaa kaksikerroksisuutta ja toinen näistä (as oy) kaikkea poikkeamisen perusteena olevaa. Heidän lausuntonsa oli todella sekava, vastustusta vastustamisen vuoksi. Pääsyynä on varmaankin se, etteivät he halua "näkymiensä" menevän ja toisena se, etteivät he pidä talomme modernista arkkitehtuurista. Rakennuslautakunta tekee poikkeamispäätöksen heinäkuun alussa.

Positiivinen uutinen on se, ettei ympäristövirasto vaadi uutta maaperäselvitystä. Kreosootti ei ole leviävää tai imeytyvää laatua. Säästyy aikaa ja vaivaa.

Arkkitehtimme on joutunut noin kuukauden sairauslomalle, vähän jännittää, miten tämä kaikki etenee. Jos saamme poikkeamisesta myönteisen päätöksen, lupakuvia pitää alkaa toden teolla tehdä. Siihen menee kuulemma ainakin kaksi kuukautta. Kiire tulee, jos meinaamme päästä rakentamaan ennen routaa.

Tässä lyhyesti. Alkaa turhauttaa.

Liikahtiko?

Tänään vastaava mestari kehotti tilaamaan purkutyön eräätä firmalta, jonka tarjous tuntui olevan ok. Tuntuu ihanalta, jos ja kun tontilla oikeasti alkaa kohta tapahtua! Pieniä liikahduksia siis. :) Tosin naapuritontin purkutalossa (alapohjan ratapölkyissä) varmuudella oleva ja meidän tonttimme pikkuvajassa varauksella oleva kreosootti puhuttaa. Ympäristöviranomainen vaatii meiltä maaperätutkimusta vielä purun jälkeen. Teemme sen tietysti, mutta mielestämme on oikeus ja kohtuus, että ainakin tämä ylempänä oleva naapuri joutuu tekemään saman, jos joitakin valumia olisi jossain vaiheessa sattunut. Jos kreosoottia löytyy, tontin myyjä on velvollinen vaihtamaan maata. Kustannus ei siis tule meille. Mutta selvittelemme tätä. Onko kellään kokemusta asiasta?

Kaatopaikkakeikka


Perjantaina tyhjensimme tontilla olevan purettavan talousrakennuksen ja autotallin, jonne olimme hillonneet tavaraa viime syksynä muuton yhteydessä. Olimme jo valmiiksi lajitelleet tavarat säilytettäviin, myytäviin/kierrätettäviin ja kaatopaikalle lähteviin.

Vuokrasimme pienen pakettiauton ja teimme kaksi keikkaa Kivikkoon. Sinne lähti muun muassa sininen Ikean kassillinen lastenvideoita. Pehmolelut mies oli omin päin siirtänyt säilytettäviin, vaikka niistä noin sadasta varmasti osan olisi voinut jo "hukata". Ehkä yritän kierrätystä. Kaikkein rakkaimmat ovat tietysti edelleen tyttöjen sänkyjen päällä tai omissa kätköissä.

Myyntiin lähtevät mm. vanha puutarhapöytä ja pari tuolia, Ikean Stockholm -nojatuolit sekä tonnin painava metallityöpöytä. Osaako kukaan sanoa, mitä siitä voisi pyytää? 

 


Tässä on tämä metallityöpöytä. Tietääkö joku, minkä arvoinen se on, vai onko minkään?

  
 








Tontilla

Kävimme viikolla tontilla availemassa purettavan talousrakennuksen ovia vastaavalle rakennusmestarille, joka kartoittaa purkuhomman suuruutta. Ruoho vihersi jo, ja pientä pensasta puski naapurin rajalta. Aurinko paistoi. Tuli vahvasti sellainen olo, että tämä maapläntti on meidän ja toivottavasti pian suunnitellussa käytössä. Olisi ihana istua omalla terassilla ja nautiskella kesäpäivistä. Kunpa asiat liikahtaisivat eteenpäin...

Keittiöunelmia

Olen katsellut paljon keittiöitä netissä ja lehdissä, ja nämä Kvikin keittiöit näyttävät aina vain yhtä kivoilta. Näin tuon paksun tammitason luonnossa Lahden Raksa-messuilla, ja se oli upea! Kunpa joskus olisimme oikeasti keittiövalintavaiheessa...

Kuvat Kvik

Poikkeamisasiakirjat sisällä

Pitkää hiljaiseloa täällä, paljon tapahtumia tosielämässä. Poikkeamisasiakirjat lähtivät viime viikon lopulla rakennusvalvontavirastoon, nyt kaikki sormet ja varpaat pystyyn, että menee läpi!

Tapahtunutta lyhyesti: Kaavoittaja oli sitä mieltä, että yksikerroksinen (parviratkaisu) ei ole paras mahdollinen, vaan pyritään kaksikerroksisuuteen. He puoltavat sitä, mutta edelleen naapuri on kysymysmerkki. Nyt naapurikuulemisen tulee hoitamaan viranomainen.

Toinen ongelma on vaarallinen aine kreosootti, jota on purettavassa rakennuksessa olevissa ratapölkyissä. Ympäristövirasto vaatii tarkat selvitykset maaperästä purun jälkeen, ja se asia viivyttää todennäköisesti vielä projektiamme. Tämä koskee myös naapuritontille rakentavia.

Monenlaista pulmaa siis, välillä meinaa usko loppua! Toivon totisesti, että pääsemme tänä kesänä rakennuspuuhiin.

Isoja päätöksiä

Meillä oli pari viikkoa sitten hyvä palaveri arkkitehdin ja vastaavan mestarin kanssa. Nostin kustannusasiat kunnolla pöydälle, sillä haluan olla varma siitä, että meillä on varaa hankkeeseen. Rakennusmestari oli aiemmin sitä mieltä, että kivirakenteinen talo maksaa Helsingissä 3000 euroa neliöltä. Minun mielestäni tuo tuntui melko korkealta arviolta, ihmettelin, miten kukaan pystyy rakentamaan esim. 180-neliöisen talon Helsinkiin. Hän tarkisti arviotaan muutamalta asiantuntijalta ja tuli siinä 500 euroa/m2 alas. Eli kivitalon lähtöhinta on noin 2500 euroa/m2 ja puurakenteisen talon noin 2000 euroa. Näillä hinnoilla myös pankki arvioi rakennuskustannuksia.

Kokouksen kestäessä teimme radikaalin päätöksen jättää kellarin kokonaan rakentamatta. Taloon tulee 100 m2:n pääkerros ja nk. parvikerros (n. 50 m2), johon tulee tyttöjen huoneet + vierashuone. Vastaavan mestarin mukaan säästämme tällä ratkaisulla isoja summia, sillä kellarin rakentaminen viimeistellyksi asuintilaksi maksaa saman verran kuin yläkerran asuinneliöt. Sen sijaan parven rakentaminen tulee melko edulliseksi.

Tähän ratkaisuun päätyminen tuntuu mukavalta monella tavalla: pysymme varmasti budjetissamme, saamme kivirakenteisen talon eikä neliöitä tule liikaa, mikä on paitsi energiataloudellista myös muuten järkevää. Tytöt ovat sen ikäisiä, että kuuden, seitsemän vuoden päästä he muuttavat pois kotoa, ja asumme kahdestaan uuden talon neliöitä. Ai niin, ja maalämpökin mahtuu budjettiin.

Arkkitehti viimeistelee piirustukset sairauslomansa jälkeen ja rakennuslupahakemus saa pikapuoliin lähteä!

Lähellä lopullista versiota

Suunnittelu on jatkunut intensiivisesti, ja vihdoin aletaan olla loppusuoralla piirustusten kanssa. Ne muistuttavat etäisesti ihan ensimmäisiä versioita, joissa oli 100 m2:n asuinkerros ja samankokoinen kellari. Sisäänkäynti on siirtynyt päädystä pitkälle sivulle, mutta huonetilat on jaettu samankaltaisesti.

Saimme vastaavalta rakennusmestarilta alustavan kustannuslaskelman, ja budjettiin oltaisiin menossa näillä suunnitelmilla. Tosin maalämpö, jonka haluaisimme, ei ole laskelmissa mukana, mutta sen verran olemme valmiita menemään yli. Jos budjetista pitää nipistää, olemme valmiita pienentämään pohjaa jonkin verran.

Meillä on huomenna palaveri arkkitehdin ja vastaavan mestarin kanssa. Käymme läpi piirustuksia, mietitään kustannuksia ja aloitetaan jo valaistuksen mietintä. Olen kysellyt parilta sisustusarkkitehdiltä, josko saisimme apua juuri valaistukseen, säilytystilojen suunnitteluun ja jossain määrin pintamateriaaleihin. Varsinaisen sisustamisen aiomme tehdä itse.

Paperiklassikko

Viimeisimmässä Avotakassa oli esillä Akari-paperivalaisin, jonka arkkitehtimme Anna näkee tulevassa kodissamme. Valaisimen on suunnitellut japanilainen arkkitehti ja kuvanveistäjä Isamu Noguchin vuonna 1951. Varjostin on käsintehtyä paperia, jalat ohutta metallia ja kehikko bambua. Tykkään!

Yksi askel eteen, kaksi taakse

Ei jaksettu alkaa taistella yhden rajanaapurin kanssa kaavamääräyksistä poikkeamisista. Hän vastusti sekä lähelle rajaa rakentamista että kaksikerroksisuutta. Asia olisi hyvin voinut kääntyä meidän eduksi, mutta esimerkiksi vuosi on turhan pitkä aika tuhlattavaksi siihen.

Niinpä arkkitehdin kanssa päätimme kaivaa esiin alkuperäiset suunnitelmat yksikerroksisesta talosta osakellarilla ja sijoittaa rakennuksen pihan kannalta hieman epätaloudellisesti juuri määrättyyn rakennuspaikkaan. Näin naapureilla ei ole oikeutta valittaa, vaikka talo jostakin sivustaan onkin neljää metriä lähempänä rajaa.

Ekaan kerrokseen tulee noin 90 neliötä, joista meidän makuuhuone ja iso kylpyhuone ovat puolta kerrosta ylempänä ja sen alla ovat kellaritilat ja sauna. Muu osa ekasta kerroksesta on korkeaa, avaraa tilaa, josta osan päällä nk. parvitilassa on tyttöjen makuuhuoneet. Aika jännä ratkaisu, joka useista tasoista huolimatta lasketaan yksikerroksiseksi! Neliöitä on kaikkiaan noin 140-150. Toivotaan, että homma etenee hyvin.

Tontillamme on autotalli-talousrakennus, joka ei ilmeisesti vaadi purkulupaa laisinkaan, ilmoitus riittää. Tosin rakenteissa on todennäköisesti vaarallista kreosoottia (ratapölkkyjä), ja niiden kuljettaminen vaatii erikoistuneen firman. Purkamaan päästään, kun pakkaset hellittävät ja kevät antaa kuulua itsestään. Tulispa se jo!

Keittiöitäkin ehdimme tammikuussa vähän tutkailla. Olen ihastunut tummaan alaosaan ja kevyeen valkoiseen yläkaapistoon. Esimerkiksi Kvikillä on hienoja ratkaisuja. Laitan jossain vaiheessa kuvia.

Sekavia tunteita

Meillä oli keskiviikkona naapurikuulemiseen liittyvä tilaisuus, jossa arkkitehti esitteli hanketta. Paikalla oli neljästä naapurista kaksi porukkaa, toinen siltä puolelta, jonka rajaan kiinni rakennus olisi tulossa. Kyseessä oli asunto-osakeyhtiön hallitus. Miehet istuivat ja kuuntelivat melko hiljaisina, mutta selvästi oli tulkittavissa, ettei kuuleminen ole läpihuutojuttu. Rakennuksen läheisyys ei miellytä heitä, eikä varmasti arkkitehtuurikaan.

Uusi käänne tuli loppuviikosta, kun toinen naapuri rupesi ihmettelemään naapurikuulemisprosessia. Hänen suunnittelijansa oli todennut, että kuuleminen pitää tehdä rakennuslupapiirustuksilla, ei vielä tässä vaiheessa. Kun tutkin asiaa rakennusvalvontaviraston sivuilta, näin se asia taitaa olla. Olemme luottaneet tässä asiassa arkkitehtiimme, emmekä siksi ole itse selvitelleet asiaa. Olen alkuviikosta yhteydessä suunnittelijaamme ja kyselen lisää. No, jos näin on, odotellaan vielä kuukausi tai pari, kunhan rakennuslupaan tarvittavat piirustukset valmistuvat.

RVV:n sivuilla puhutiin myös naapurin suostumuksesta, joka tarvittaisiin nimenomaan silloin, kun kaavasta poiketaan sen suhteen, mikä on rakennuksen etäisyys rajasta. Silloin ei kuuleminen riitä, vaan tarvitaan nimenomaan suostumus. Täytyy selvittää, onko tässäkin lopulta kaavaviranomaisen sana laki vai voiko naapuri oikesti kumota aikeet.

Tällaisia selvityksiä ensi viikolle. Rakennusta ei helposti pysty siirtämään mm. johtojen sijainnin takia, mutta pakkohan se on, jos on pakko. Edetään rauhassa ja maltillisesti.

Happy New Year!

Terveiset Washington D.C.:n liepeiltä Arlingtonista, jossa saimme viikon verran ihailla amerikkalaisia taloja ja etenkin niiden jouluvaloja ja muita joulukoristuksia. Niitä riitti! Joka talossa oli pikkuvaloin valaistu havunauha oven päällä ja iso kranssi ulko-ovessa. Harrastuneilla oli valot joka pensaassa ja päätä heiluttava bambiperhe etupihalla. Hifistelijöilä oli lisäksi puhallettavia parimetrisiä joulupukkeja tai petteripunakuonoja portin pielessä! Tavallaan mautonta, mutta toisaalta hilpeää - kyllä niitä katseli hymyssä suin.

Meidän projektimme etenee niin, että maanantaina on arkkitehdin, vastaavan mestarin sekä lvi-suunnittelijoiden kokous. Rakennuslupapaperit laitetaan kuntoon niin pian kuin mahdollista. Sisätiloja viilataan vielä. Ajattelin pyytää sisustusarkkitehdiltä apua esimerkiksi säilytystilojen kanssa. Sainkin jo pari hyvää nimeä. Samoin ulkoväritystä haluaisin vielä pähkäillä ammattilaisen kanssa.

Malttamattomana jo odotan, mitä tämä vuosi tuo tullessaan ja missä vaiheessa projektia olemme joulukuussa. Yksi rajanaapureista oli kysellyt arkkitehdiltä tarkempia tietoja aikomuksestamme rakentaa lähes kiinni rajaan. Toivottavasti projekti ei viivästy hänen lausuntonsa takia.