Oma talo? Unelmasta alkoikin yhtäkkiä tulla totta. Tämä blogi kertoo ex tempore -rakennusprojektista. Päätöksen kanssa ei voinut aikailla, kun pikkutontti unelmapaikalta, 300 metrin päästä nykyisestä asunnosta, tuli myyntiin. Alku oli todella kuoppainen, ja rakennusluvan saanti venyi lähes puoleentoista vuoteen. Kesällä päästiin vihdoin hommiin, ja muuttopäivää sovitellaan nyt ensi keväälle.
lauantai 12. toukokuuta 2012
Tontilla
Kävimme viikolla tontilla availemassa purettavan talousrakennuksen ovia vastaavalle rakennusmestarille, joka kartoittaa purkuhomman suuruutta. Ruoho vihersi jo, ja pientä pensasta puski naapurin rajalta. Aurinko paistoi. Tuli vahvasti sellainen olo, että tämä maapläntti on meidän ja toivottavasti pian suunnitellussa käytössä. Olisi ihana istua omalla terassilla ja nautiskella kesäpäivistä. Kunpa asiat liikahtaisivat eteenpäin...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hei, ilmoittaudun blogiasi seurailemaan ja toivon vastavierailua omaani. Suunnitteluvaihe on pitkän pitkän pitkä... Niin ainakin meillä vierähti vuosi ensimmäisistä arkkitehdin kanssa käydyistä keskusteluista ennen kuin tontilla alkoi mitään tapahtua - olkoonkin että meillä on varmaankin edetty oikein erityisen hitaasti. Välillä sitä olisi niiiiin innokas ja kärsimätön, mutta välillä kyllä näkee selvästi senkin, että hitaassa etenemisessä on etunsa. Ehtii hyvin tuumata asioita.
VastaaPoistaKiitos, mielelläni seurailen myös teidän projektin vaiheita! Toisten etenemisistä saa uskoa myös omaan projektiin. Joo, totta: hyvällä suunnittelulla on etunsa, mutta kun mitään konkreettista ei tapahdu, alkaa usko mennä... No ainakin jää aikaa unelmoida!
Poista