Sekavia tunteita

Meillä oli keskiviikkona naapurikuulemiseen liittyvä tilaisuus, jossa arkkitehti esitteli hanketta. Paikalla oli neljästä naapurista kaksi porukkaa, toinen siltä puolelta, jonka rajaan kiinni rakennus olisi tulossa. Kyseessä oli asunto-osakeyhtiön hallitus. Miehet istuivat ja kuuntelivat melko hiljaisina, mutta selvästi oli tulkittavissa, ettei kuuleminen ole läpihuutojuttu. Rakennuksen läheisyys ei miellytä heitä, eikä varmasti arkkitehtuurikaan.

Uusi käänne tuli loppuviikosta, kun toinen naapuri rupesi ihmettelemään naapurikuulemisprosessia. Hänen suunnittelijansa oli todennut, että kuuleminen pitää tehdä rakennuslupapiirustuksilla, ei vielä tässä vaiheessa. Kun tutkin asiaa rakennusvalvontaviraston sivuilta, näin se asia taitaa olla. Olemme luottaneet tässä asiassa arkkitehtiimme, emmekä siksi ole itse selvitelleet asiaa. Olen alkuviikosta yhteydessä suunnittelijaamme ja kyselen lisää. No, jos näin on, odotellaan vielä kuukausi tai pari, kunhan rakennuslupaan tarvittavat piirustukset valmistuvat.

RVV:n sivuilla puhutiin myös naapurin suostumuksesta, joka tarvittaisiin nimenomaan silloin, kun kaavasta poiketaan sen suhteen, mikä on rakennuksen etäisyys rajasta. Silloin ei kuuleminen riitä, vaan tarvitaan nimenomaan suostumus. Täytyy selvittää, onko tässäkin lopulta kaavaviranomaisen sana laki vai voiko naapuri oikesti kumota aikeet.

Tällaisia selvityksiä ensi viikolle. Rakennusta ei helposti pysty siirtämään mm. johtojen sijainnin takia, mutta pakkohan se on, jos on pakko. Edetään rauhassa ja maltillisesti.