Pikkukellari onnistuu!

Arkkitehti oli tutkinut kellariasiaa, ja päätynyt asiantuntijan kanssa siihen, että kellarin voi rakentaa, kunhan se on riittävän pieni. Tällöin se voi olla 20-30 cm pohjavesipinnan alapuolella, kunhan vesien poisjohtaminen hoidetaan. Isommat kellarialat joudutaan pumppaamaan, mikä tulisi kalliiksi. Vastaavan rakennusmestarin kanssa palaveeratessaan arkkitehti oli päätynyt noin 25 neliön kellariin, jonne tulevat saunatilat, kodinhoitohuone, tekniikka ja varastotilaa. Tyttöjen huoneet siirtyvät ylös, jonne tilaa tulee yhteensä noin 118 m2, eli talosta olisi tulossa kaiken kaikkiaan noin 140-neliöinen.

Tuo pinta-ala kuulostaa hyvältä, eivätkä kustannuksetkaan pääse nousemaan liian ylös. Itse asiassa saimme tänään myös vastaavan mestarin tekemän alustavan kustannuslaskelman, ja se oli suunnilleen alkuperäisen budjetin mukainen, ehkä kymppitonnin tai kaksi yläpuolella, mutta ok kuitenkin. Tuntuu mukavalta, kun suunnitelmat alkavat kohdata realismin. Ollaan askelta lähempänä unelman toteutumista.

Kustannukset jakaantuvat arviossa näin:
15 % rakennuttaminen, työmaan käyttö- ja yleiskustannukset, suunnittelu, projektinjohto, vastaava työnjohtaja
10 % maanrakennus
7 % perustukset
30 % runkorakenteet
5 % täydentävät rakennusosat
5 % pintarakennusosat
8 % kalusteet, varusteet, laitteet
20 % talotekniikka, lämpö, vesi, ilmastointi, sähkö

Suunnitelmat uusiksi?

Huh, huh. Tänä aamuna arkkitehdiltä tuli viesti, että ehkäpä taloon ei voikaan rakentaa kellaria! Syynä ei ole maaperä, vaan pohjaveden läheisyys. Hän oli jutellut muutaman rakennesuunnittelijaehdokkaan kanssa, ja tällaisia ajatuksia oli tullut vastaan. Ihan purematta emme tätä tietoa niele, sillä aivan lähellä tonttiamme on uusia taloja, joissa on kellari. Asiaa täytyy nyt tutkia tarkemmin.

Ongelmana on se, että tontilla on virallista rakennusoikeutta vain 100 neliötä, ja kellarin rakentamisella neliöitä saisi huomattavasti lisää. Jos kellarista joudutaan luopumaan, kaikki pitää ajatella uusiksi. Erilaisilla kommervenkeillä neliöitä saisi toki lisää, mutta ryhdytään siihen mietintään vasta, kun kellariasiasta tulee varmuus.

Tällaisissa tunnelmissa viikonlopun viettoon. Ensi viikolla ollaan viisaampia.

Syystunnelmia naapurustosta

Teimme tänä aamuna sieniretken Sipooseen, ja saalis oli mahtava: 15 litraa suppilovahveroita. Pakastin suurimman osan, mutta kokeilin myös kuivattamista. Laitoin puhtaan lakanan pyykkitelineelle ja levitin puolitetut sienet lakanan päälle. Säädin lattialämmityksen isolle, ja nyt vain odotellaan!

Sienimetsässä oli uskomattoman kaunista. Mitkä värit! Luonto on ihmeellinen suojaväreineen. Suppiksiakin oli lähes mahdoton löytää samanväristen pudonneiden lehtien joukosta. Mutta kun teki ekan löydön, teki luultavasti toisenkin. Ja korin alla luultavasti oli oikea apaja...

Paluumatkalla ajoimme tontin kautta, ja innostuin napsimaan muutaman kuvan sen syysilmeestä. Parhaat värit ovat jo takanapäin, mutta tässä kuitenkin vähän Toivolan syysilmettä.

Tässä on tämä kuuluisa omenapuu, joka koko
ajan on ja pysyy arkkitehdin luonnoksissa.
Siitä tulee vielä joskus etupihan terassin komistus.

Tässä tulevan kotikatumme ihania vanhoja koivuja.     

Lumimarja on kaunis!

Kotikatua vähän toisesta suunnasta.

Luonnoskierros 3

Sinulle on postia! Kolmannen kierroksen luonnokset saapuivat tänään tarkasteluun. Dieetti oli purrut 10 neliön verran, ja nyt kerrosala on yhteensä 171 m2. Alamme tutkia, voisiko vielä jostain puristaa pikkuisen pois. Kodinhoitohuone tai -piste puuttuu vielä, ja varastotilaa on liian vähän. Pyörittelemme luonnoksia viikonlopun ajan, ja ensi viikolla varmastikin tapaamme taas arkkitehdin, jotta voimme jatkaa pyörittelyä hänen kanssaan.

Olen saanut kolme tarjousta rakennesuunnittelusta, luultavasti yksi on vielä tulossa. Kolme ehdokasta on vastannut, ettei lähde syystä tai toisesta tarjoamaan. Naapurustossamme on loppuvuonna valmistuva rakennusprojekti, jota olen seuraillut ikkunasta. Soitin rakentajalle ja kyselin häneltä rakennesuunnittelijavinkkejä. Hän suositteli lämpimästi erästä. Saimme suositukset myös hyvästä urakoitsijasta. Tuntuu turvallisemmalta palkata ihmisiä, joiden työnjälkeen joku toinen on ollut tyytyväinen.

Myös rakentamisblogeista olen saanut valtavasti hyvää tietoa. Toisaalta tieto todella lisää tuskaa, ja välillä väkisinkin miettii, että onko meistä sittenkään tähän projektiin. Aika monta vaihetta on jäljellä, ennen kuin omalle kiukaalle heitetään ensimmäiset löylyt!

Vuokra-asunto löytyi

Myimme oman asuntomme elokuun loppupuolella. Siihen meni vähän yli kuukausi. Tarjous ei ihan tyydyttänyt meitä, mutta jatkuvat uutiset maailmantalouden huonenevasta tilasta johtivat siihen, ettemme uskaltaneet jäädä odottamaan, vaan halusimme lyödä kaupat lukkoon. Vapautumisajaksi sovimme joulukuun alun.

Alkoi vuokra-asunnon metsästys, mikä osoittautuikin odotettua vaikeammaksi: kuukauden ajan katsoin päivittäin kaikki netin vuokrauspalstat ja laitoin omia ilmoituksiakin. Saldo oli se, ettei yhtään vapaata vuokra-asuntoa alueellamme tullut vastaan. Helsingin Sanomien ilmoitus kaksi viikkoa sitten sunnuntaina tuotti tulosta: muutamme vuokralle muutamansadan metrin päähän nykyisestä kodistamme, 75-neliöiseen kolmioon, josta joudumme maksamaan 1200 euroa kuukaudessa. Kauhea hinta, mutta näin tyttöjen elämä pysyy mahdollisimman muuttumattomana rakentamisen ajan.

Kohta alkaa varaston, autotallin välikaton ja vaatehuoneiden tyhjennys. Yli yhdeksän vuoden aikana kertyneitä tavaravuoria ei päivässä tai kahdessa raivata! Välimuutto on siinä mielessä mukava ajatus. Kun joskus pääsemme muuttamaan uuteen taloon, olemme tehneet inventaarion kahdesti.

Suorat seinät, kiitos

Arkkitehdin mainio idea oli pyytää varhaisteinit tyttäremme mukaan suunnitteluun, jotta myös heidät saadaan sitoutumaan projektiin ja innostumaan siitä. Niinpä eräänä iltapäivänä menimme koko perheen voimin arkkitehdin työhuoneelle pallottelemaan suunnitelmia. Anna esitteli tytöille suunnittelun perusperiaatteita ja kertoi, miksi on päätynyt tietyissä asioissa tietynlaisiin ratkaisuihin.

Vanhempi tytöistämme on superkiinnostunut projektista, hän on jo kuukauden ajan piirtänyt omaa huonettaan eri kulmista piirustusvihkoonsa. Sisustukset turkoosinvärisine Fatboy-tuoleineen ja Ikean vaatekaappeineen ovat valmiina. 12-vuotias jaksaa kiinnostua vain hetken. Mihin marsut tulevat? Tuleeko sinne sadevesisuihku? Minkä värinen keittiö? Tässä heidän hyviä kysymyksiään, joita toivottavasti matkan varrella saadaan lisää. Koti on kaikkien yhteinen ja jokainen katsoo sitä omasta näkökulmastaan, toinen vähän alempaa kuin toinen.

13-vuotiaalle tärkeintä on, että huone on muodoltaan suorakulmio. Sellaiseksi se muuttui toisella luonnoskierroksella. Jotta sisustussuunnitelmia ei tarvitse laittaa uusiksi.

Luonnoskierros käynnissä

Projektimme on jatkunut nyt toista kuukautta, ja olemme saaneet eteemme toisen kierroksen luonnokset. Ekat olivat ihanat, mutta ylimitoitetut. Selvisi, että 100 neliön rakennusoikeudella saa aikaan yli 240-neliöisen talon: 110 m2 ylhäällä ja 137 alhaalla. Ihanaa avaruutta, muttei toteuttamiskelpoista. Tuohon versioon arkkitehtimme oli mahduttanut kaikki toiveemme avaruudesta, näkymistä, valosta, isosta saunaosastosta, biljardipöydästä jne.

Vastaavan rakennusmestarin realismi rakennettavan neliön hinnasta tuntui julmalta, mutta palautti meidät maanpinnalle. Hän arvioi, että kivitaloneliö maksaa 2800 euroa ja puutaloneliökin 2500. Vaikea tietää, mitä uskoa, sillä pankki laskee puutaloneliön hinnaksi 2000 euroa ja kivitalon 2500 euroa. Ehkä totuus on jossakin puolivälissä, mutta tiukoille menee. Meidän on neuvoteltava aiottua isompi laina, jotta saadaan projekti käyntiin.

Nyt odotetaan, että saadaan koko suunnittelijaporukka kasaan: pääsuunnittelija, vastaava rakennusmestari, LVI-suunnittelija, sähkösuunnittelija ja rakennesuunnittelija. Oikeastaan viimeksi mainittu ainoastaan puuttuu, ja tarjouksia on jo saatu.
Istuimme tiistaina omenapiirakan ääressä arkkitehdin luona, ja laitoimme yhdessä nyt noin 180-neliöisen talon dieetille. Nipistimme kaikkialta, mistä se luontevasti on mahdollista, ja nyt jäämme odottamaan, millaisena talo näyttäytyy seuraavissa luonnoksissa.

Tänään tontilla on tehty maaperätutkimus, toivotaan, ettei mitään yllättävää löydy.