Jipii!

Olipa hyvä päivä: tavattiin Lujatalon miehet ja käytiin läpi meidän tilanne yksityiskohtaisesti. Ratkaisu: rakennusarkkitehti piirtää lupakuvat arkkitehdin suunnitelmien pohjalta, ja kun lupa on pöydällä, Lujatalo ryhtyy hommiin. Otamme mitä luultavimmin heiltä avaimet käteen -ratkaisun, joka on valmis ensi vuoden aikana, ehkä jo ensi kesänä. Kivitalo tehdään elementeistä, joten runko nousee perustusten päälle viikossa. Nyt rakennusarkkitehti stilisoi piirrokset ja talotehdas laskee meille lopullisen tarjouksen. Hyvä fiilis, hyvät yöt!

Luottavaisena - pitkästä aikaa

Treffasimme tänään arkkitehdillämme, joka on joutunut jäämään pitkälle sairauslomalle. Hän ehdotti, että eräs rakennusarkkitehtitoimisto tekisi meille yksikerroksisen parviratkaisun lupapiirustukset ja veisi asian loppuun. Luottamus näihin rakennusarkkitehteihin syttyi heti. Ihan ensin otamme yhteyttä kivitalofirmaan, joiden kanssa heput tekevät yhteistyötä ja pyydämme tarjouksen, sitten ryhdytään hommiin. Lupakuvat ovat todennäköisesti valmiit jo syyskuun lopussa. Nyt on pitkästä aikaa luottavainen olo. Homma etenee. Käymme tänään vielä Espossa katsastamassa yhden kohteen, jonka samainen firma on toteuttanut avaimet käteen -ratkaisuna. Sellainen houkuttaisi täälläkin...

PS Kaupunkisuunnitteluvirastolta tuli lausunto sisällä olevasta poikkeamisestamme. Virasto puoltaa kaksikerroksisuutta, mutta emme enää ole valmiita mihinkään naapurien valitusprosesseihin, joten vedämme poikkeamisen takaisin ja etenemme suunnitelmalla B - tai sanoisinko K?

Melkein takaisin lähtöruutuun

Soitin elokuun ekoina päivinä rakennusvalvontaan, ja meidän poikkeamisemme on kuulemma edelleen kaavoittajan pöydällä ja kaavoittaja lomalla. Tänään sain kiinni perhevapaalta palanneen lupa-arkkitehdin ja kävin hänen kanssaan hyvän keskustelun. Hän  totesi meidän joutuneen kokemaan huonoa viranomaiskohtelua ja pyysi sitä anteeksi. Ristiriitaisia tietoja. Lupauksia, jotka joku toinen henkilö sitten peruu. Viivytyksiä jne.

Poikkeamisemme, jota on valmisteltu RVV:n ohjeilla on joutunut vastatuuleen naapurien vastustuksen takia. Emme ole valmiit pitkään valitusprosessiin, ja siksi haluamme puhaltaa pelin poikki ja palata luonnokseen x, jonka läpimeno on lähes varmaa ja tietyin muutoksin varmaa. Teemme yksikerroksisen parviratkaisun, johon ei tarvitse hakea poikkeuslupaa. Keskikorkeus saa olla 440 cm. Otin yhteyttä jo lomailevaan arkkitehtiinkin, ja laitetaan pyörät nyt pyörimään näin.

Toki jossakin vaiheessa selvitän myös oikeutemme tällaisen soutamisen ja huopaamisen keskelle joutumisesta. Uudet suunnitelmat maksavat meille rahaa, mutta juuri nyt toivon vain, että päästään eteenpäin. Pidämme lähiviikkoina palaverin, jossa ovat mukana kaava-arkkitehti, lupa-arkkitehti, meidän arkkitehtimme sekä me. Sovitaan asiat, pysytään niissä eikä enää luisuta taaksepäin.

Tyhjä tontti, taloa vailla! : )

Mitä tontilla tapahtui 57 vuotta sitten?

Tuntemattomalle R. Lehto -nimiselle henkilölle tilattu Helsingin Sanomat päätyi rauhallisella kauppala-alueella sijaitsevan talousrakennuksen tilkkeeksi. Samoin elokuun 18. päivän Ilta-Sanomat vuodelta 1956. Kannessa hehkutetaan Suonenjoen lupaavaa malmilöytöä ja kerrotaan kaatosateiden koettelevan Ruotsia. Pallokentällä luvataan jännitystä, jota tarjoavat Pallo-Pojat ja Sudet.

Heinäkuun neljäntenä vuonna 2012 tontin nykyinen omistaja löytää lehdet purkujätteiden joukosta ja poimii talteen. Muuta säästettävää ei enää ole. Talousrakennuksen ovet, ikkunat ja muu irti lähtevä on kierrätetty. Toivottavasti tontilla on viimeistään vuoden päästä uusi talo!



Tältä näyttää ensimmäisen purkupäivän jälkeen.
Todennäköisesti huomenna tontti on tasainen.




Kaunista vanhaa rakennusta tulisi ikävä, tätä tontin rumistusta ei.
Uskoisin naapurien olevan samaa mieltä.



Tässä taas tulevan kotikatumme hurmaavia kasveja.



Pieni askel ihmiskunnalle...

...mutta suurehko meille. Kohta alkaa tapahtua jotakin.

Tässä mennään

Purkulupa on saatu, purkamista hoitaa vastaava mestari. Myimme joitakin huonekaluja, joita olimme säilöneet autotalliin. Huuto.netissä saimme Ikean Stockholm-nojatuolista 82 e - mielestäni ihan hyvin.

Naapurikuuleminen on hoidettu, ja kaksi naapuria vastustaa kaksikerroksisuutta ja toinen näistä (as oy) kaikkea poikkeamisen perusteena olevaa. Heidän lausuntonsa oli todella sekava, vastustusta vastustamisen vuoksi. Pääsyynä on varmaankin se, etteivät he halua "näkymiensä" menevän ja toisena se, etteivät he pidä talomme modernista arkkitehtuurista. Rakennuslautakunta tekee poikkeamispäätöksen heinäkuun alussa.

Positiivinen uutinen on se, ettei ympäristövirasto vaadi uutta maaperäselvitystä. Kreosootti ei ole leviävää tai imeytyvää laatua. Säästyy aikaa ja vaivaa.

Arkkitehtimme on joutunut noin kuukauden sairauslomalle, vähän jännittää, miten tämä kaikki etenee. Jos saamme poikkeamisesta myönteisen päätöksen, lupakuvia pitää alkaa toden teolla tehdä. Siihen menee kuulemma ainakin kaksi kuukautta. Kiire tulee, jos meinaamme päästä rakentamaan ennen routaa.

Tässä lyhyesti. Alkaa turhauttaa.

Liikahtiko?

Tänään vastaava mestari kehotti tilaamaan purkutyön eräätä firmalta, jonka tarjous tuntui olevan ok. Tuntuu ihanalta, jos ja kun tontilla oikeasti alkaa kohta tapahtua! Pieniä liikahduksia siis. :) Tosin naapuritontin purkutalossa (alapohjan ratapölkyissä) varmuudella oleva ja meidän tonttimme pikkuvajassa varauksella oleva kreosootti puhuttaa. Ympäristöviranomainen vaatii meiltä maaperätutkimusta vielä purun jälkeen. Teemme sen tietysti, mutta mielestämme on oikeus ja kohtuus, että ainakin tämä ylempänä oleva naapuri joutuu tekemään saman, jos joitakin valumia olisi jossain vaiheessa sattunut. Jos kreosoottia löytyy, tontin myyjä on velvollinen vaihtamaan maata. Kustannus ei siis tule meille. Mutta selvittelemme tätä. Onko kellään kokemusta asiasta?