Mitä nyt?

Tässä sitä nyt ollaan: kallis pala Helsinkiä taskussa ja pää pyörällä. 442 neliön kaupunkitontti, joka vielä hetki sitten oli pikkuruisen 1930-luvulla rakennetun omakotitalon takapiha. Keskellä tilusta nököttää hassunnäköisesti autotalli, jonka purkamisesta projekti sitten alkaa.

Olemme jättäneet oman asuntomme myyntiin samalle Kiinteistömaailman välittäjälle, joka hoiteli tonttikauppaamme. Muutamia näyttöjä on jo ollut, mutta kesähelteet ovat pidätelleet ihmisiä, eikä näyttöjen suosio ole ollut ihan odotettu. Yhtään tarjousta emme vielä ole saaneet. Tänä iltana on taas näyttö, toivottavasti onnistaa, sillä kovin montaa suursiivousta emme jaksaisi enää tehdä! Terassin kukatkin pitää kastella ja nyppiä.

Tapasimme eilen arkkitehdin, joka asuu alueellamme ja on suunnitellut muutaman hienon kohteen lähistölle. Kohteet ovat perinteikkäitä puutaloja, joten vähän jännitti, mitä mieltä hän olisi suunnitelmistamme. Turhaan! Viereisellä tontilla sijaitsee upeasti asuinrakennukseksi remontoitu vanha yleinen sauna, ja toivoisimme, että uusi talomme istuisi mahdollisimman hyvin sen viereen. Rakennusoikeutta on vain 100 neliömetriä, ja kaava määrää sen rakennettavaksi yhteen tasoon. Kellarin saa tehdä. Kakkoskerroskin onnistuu, jos naapurit sitä puoltavat.

Löysimme heti yhteisen aallonpituuden. Alkoi syntyä mielikuvia talosta:

- yhteen kerrokseen 100 neliötä: iso olohuone-ruokahuone-keittiöyhdistelmä + pari makuuhuonetta

- kellariin ikkunalliset tyttöjen (13- ja 12-vuotiaat) huoneet, tv-tila + saunaosasto

- neliöitä yhteensä noin 160

- avaruutta, valoa, näkymiä selkeyttä

- terasseja ja mahdollisesti viherhuone

- säilytetään vanha omenapuu, joka on tontin kulmassa

Mieheni kertoi meidän pitävän selkeydestä Alvar Aallon tyyliin. Arkkitehti innostui ja sanoi mieltyneensä Aallon töihin jo pikku tyttönä. "Ei mitään paineita, toiveissa on talo tasoa Alvar Aalto +", huikkasimme tapaamisen lopuksi. Kerroimme budjettimme, ja arkkitehti totesi hankkeemme realistiseksi. Arkkitehti lupasi tehdä meille tarjouksensa viikon kuluessa. Jos pääsemme yhteisymmärrykseen hinnasta, allekirjoitamme sopimuksen ja ryhdymme tosi toimiin. On hyvä, että arkkitehti tuntee alueemme, sen kulttuurihistorialliset arvot ja vielä kaupungin kaavaviranomaisetkin. Näin luparumba saataisiin vietyä läpi kohtuullisessa aikataulussa ja pääsisimme ehkä ensi kesänä kuopankaivuuseen.



Talo on suunnitteilla lähelle tontinrajaa, taustanaan kaunis vanha hongikko. Rajalle joudutaan tekemään pengerryksiä, sillä naapuritontti on selvästi ylempänä.



Toisella rajalla on kaunis vanha kivirakennus, joka on hiljattain kunnostettu. Tähän rakennukseen etäisyyttä tulee säädetyt kahdeksan metriä.

Tässä näkyy vanha omenapuu, joka pyritään säilyttämään muistona tontin menneestä elämästä. Takana näkyvä pikkutalo on jo naapurin tonttia. Asumiskelvoton talo puretaan, ja sen tilalle nousee uusi talo suunnilleen samassa aikataulussa kuin meidän projektimme.