torstai 22. joulukuuta 2011

Naapurikuulemisen aika

Eilen ja tänään mieheni kävi paitsi tonttuilemassa myös viemässä tuleville naapureille naapurikuulemisen paketit, jotka arkkitehti laati. Nyt peukut pystyyn, että etelänaapuri eli taloyhtiö hyväksyy hankkeemme. Siltä sivulta talo olisi tulossa 1,5 metrin päähän rajasta. Matkaa ensimmäiseen taloon on kuitenkin yli 8 metriä. Tonttimme on selvästi alempana kuin naapuritontti, joten uskomme, ettei rajaan kiinni rakentaminen haittaa naapuria.

Järjestämme tammikuun alussa arkkitehdin toimistolla tilaisuuden, jossa halukkaat saavat kysellä arkkitehtuurista, talon tontille sijoittumisesta yms. Ehkä tarjoamme loppiaiskakkuakin... :)

Huomenaamuna lennähdämme Amerikkaan joulun viettoon. Happy holidays!

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Piparitalotalkoot


Eilen tyttäret innostuivat tekemään piparitalon. "Voi, kunpa meidän oma talo valmistuisi yhtä nopeasti!" Vähän joudumme vielä odottelemaan...

Tontin lohkomishakemus lähetettiin juuri ja keittiöfirmojen tarjontaa olen alustavasti katsellut. Rakennuslupaa päästään toivottavasti hakemaan joskus tammikuun loppupuolella. Muuten tällä hetkellä on hiljaiseloa.

torstai 1. joulukuuta 2011

Joulukalenteri




Tyttöjen monta vuotta palvelleet taskujoulukalenterit ovat yhä kadoksissa muuton jäljiltä. Porua lievitti Mosa Interiorsista http://www.mosainteriors.fi/ löytynyt heräteostokseni, joka saa tänä vuonna toimittaa joulukalenterin virkaa. Läkkipeltilokerikko palvelee jatkossa pikkutavaran (niitit, teipit, nastat) säilytyspaikkana.

Mukavaa joulun odotusta kaikille - tulkoon valkeus (viimeistään aatoksi)!


tiistai 29. marraskuuta 2011

Julkisivut julki

Tapasimme arkkitehdin, joka oli askarrellut viime viikot julkisivujen parissa. Tuntui hienolta nähdä arkkitehdin ajatukset konkreettisina, aika samanlaiseksi olin talon kuvitellut itsekin. Talo tulee olemaan kiveä ja puuta, väreinä ehkä valkoinen ja tumma ruskea tai valkoinen ja (kuluneen)harmaa. Ikkunoita on aika paljon, sekä isoja että puikkomaisia vaakoja ja pystyjä. Laitan kuvia tänne, kunhan saan aikaiseksi.

Mittailimme myös huoneiden kokoja. Mietimme, miten iso makuuhuoneen pitää olla. Olemme ajatelleet, että neliöt käytetään mielummin oleskelutiloihin kuin makuuhuoneisiin. Pohdimme myös, mitä korkea huonekorkeus, jopa 340 cm, tekee pienehkölle tilalle - onko vaikutelma suurentava vai pienentävä.

Tässä vaiheessa siis ollaan. Pankkikin on näyttänyt vihreää valoa hankkeellemme, ja lainapäätös on olemassa. Marginaali on jo korkeampi kuin kesällä lupailtiin, ja nousua on varmasti yhä luvassa. Vähän pelottaa tämä yhtälö (talouden epävarmuus ja iso laina), mutta jos vain työpaikat säilyvät, eiköhän tässä selvitä! On hienoa, kun saa ilahduttaa itseään ajatuksella, että haaveet ja unelmat ovat käymässä toteen.

perjantai 18. marraskuuta 2011

Ihana valo!

Tämä touhukas viikko on hyvä jälleen päättää sisustushaaveiluun. Tämän valaisimen, mieluiten valkoisena, haluaisin uuden talomme ruokapöytää valaisemaan. Kyse on kotimaisesta Secto Design -lampusta, joka on valmistettu muotopuristetusta koivusta. Valo siivilöityy hienosti "ritilän" takaa. Näin tämän livenä eräissä tupareissa, ja ihastuin heti.

tiistai 15. marraskuuta 2011

Uudessa osoitteessa - ja vielä vähän vanhassakin

Vihdoin muutto on ohi! Loppusuoralla vähän aloimme hyytyä, mutta kaiken kaikkiaan urakka meni kohtalaisen hyvin. Torstaina oli entinen naapuri muuttoapuna, muuten hoidimme kaiken kahdestaan. Tavarat jaettiin kolmeen osaan: vuokra-asuntoon lähtevät, tontilla olevaan autotalliin varastoitavat ja kaatopaikalle lähtevät. Keskimmäinen röykkiö oli isoin, ja siellä meitä odottaakin uusi urakka, kunhan vähän vedämme henkeä.

Olemme nukkuneet uudessa kodissa todella hyvin. Vaikka talo sijaitsee ihan aseman kupeessa, se on paljon hiljaisempi kuin entinen paritalomme, jossa oli aika paljon liikenteen melua. Bussireitti kulki kulmatontilla sijaitsevan talon ohitse, ja bussit joutuivat aina kaartessa jarruttamaan ja kaasuttamaan uudelleen. Kaikkeen tottuu, mutta uskon, ettei jatkuva taustahäly voi olla hyväksi terveydelle. Luulen, että tämä kerrostalo on jouduttu rakentamaan ekstaräänieristetyksi juuri aseman läheisyyden vuoksi.

Aika hyvin tavarat ovat asettuneet, vaikka tilaa on 30 m2 vähemmän kuin ennen. Tytötkin tuntuvat sopeutuneen yhteiseen huoneeseen ihan hyvin, mutta voi olla, että se ei ole pysyvää laatua.

Tässä muutama otos entisestä asunnostamme, joka näytti tyhjänä ihanan isolta ja siistiltä...

Tässä tytöt melkein tyhjässä asunnossa. Muistin taas
vanhan teoriani siitä, että kun huone näyttää tyhjältä,
siitä tulee vielä noin autolastillinen tavaraa!

Keittiö tyhjänä. Puu- ja kivitasot olivat yhä kuin uudet, vaikka
ne olivat olleet käytössä lähes kymmenen vuotta.

Leikkimökin seinustalla kukki vielä
marraskuun ruusu.

maanantai 7. marraskuuta 2011

Muuttoviikko

Enpä muistanutkaan, että muuttaminen on näin työläs homma. Edellisestä kerrasta on melkein kymmenen vuotta aikaa, ja silloin lapset olivat pieniä taaperoita, joiden omaisuus oli muutama pehmolelu, legopalikoita ja ehkä hyllymetri vaatteita. Nyt näistä palleroista on kasvanut teinejä ja tavaramaailma on sen mukainen: tyttöjen huoneet, varasto ja autotallin välikatto pursuavat lastentavaraa vuosien varrelta. Niin, ja leikkimökki on sisustettu kotileikkiin, jota leikittiin viimeksi vuosia sitten...

Olemme täyttäneet noin viikon ajan vuokra-asunnon kaappeja ja varastoa, ja näyttää siltä, että 75 m2 vetää aika hyvin tavaramme. Osan olemme vieneet tontillamme sijaitsevaan autotalliin odottamaan myyntiä tai kierrätystä.

Vaikeinta kaikessa on nuoremman tyttären kiintymys kaikkia tavaroitaan kohtaan. Jokaisella esineellä tuntuu olevan oma tarina. Viimeksi eilen kuultiin itkukohtaus, kun jompikumpi meistä oli astunut kuivatun ruusun päälle. Kyseessä ei ollut mikä tahansa ruusu, vaan eskarin kevätjuhlissa saatu ruusu, jota hän on varjellut jo yli kuusi vuotta. Yhtenä iltana hukassa oli pikkurasia, jossa on rakkaan marsuvainaan karvoja... Pehmoeläimetkin ovat toinen toistaan rakkaampia, joten niistä ei ilmeisesti tällä muuttokierroksella eroon päästä. Jos sitten kahden vuoden päästä.

Mukavalta tuntuu se, että väliaikaisasuntomme alkaa näyttää varsin viihtyisältä. Päätin, etten ala sitä sen kummemmin sisustaa, mennään vanhoilla kalusteilla ja tekstiileillä. Tänään tein kuitenkin Ikea-reissun ja ostin uuden suihkuverhon (valkoisella pohjalla punaisia, pinkkejä ja turkooseja raitoja), siihen sopivia käsipyyhkeitä (turkooseja ja pinkkejä) sekä uuden wc-pöntön kannen. Vanha kylppäri piristyi kummasti!

Kirjahyllyt kasasimme jo viime viikolla, ja keittiön kaapitkin olen jo täyttänyt. Vanhassa keittiössä on enää kahvipaketti, sokeria, jääkaapin sisältö sekä välttämättömät astiat. Torstai-illaksi vuokraamme pakettiauton pariksi tunniksi ja siirrämme isot kalusteet. Vielä jää viikonloppu aikaa siirtää viimeiset tavarat ja siivota. Välittäjämme kysyi loppukauppatilaisuudessa, onko olo haikea. Oikeastaan ei ollenkaan. Paremminkin utelias ja innostunut.

torstai 3. marraskuuta 2011

Sisustushaaveita

Olimme eilen tapaamassa arkkitehtiämme. Talon päälinjat alkavat olla selvillä ja tilajako suunnilleen mietittynä. Vähitellen voi alkaa jo kuvitella, miltä sisätiloissa tulee näyttämään...

Haaveilemme mahdollisimman monista kiintokalusteista, mm. teetetystä, koko seinän peittävästä kirjahyllystä. Uusia huonekaluja emme varmaankaan joudu hankkimaan kovin monta. Iso ruokapöytä, jonka ympärille mahtuu koko suku, on hankintojen listalla, samoin kuin sohvat - ensimmäiset, joiden tärkein valintakriteeri ei ole lastenkestävyys.


Olen ihastunut Domus-tuoliin, jonka Ilmari Tapiovaara vuonna 1947 suunnitteli lukutuoliksi Domus Academicaan, Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan opiskelija-asuntolaan. Uskomatonta, miten modernilta tuoli näyttää yli 60-vuotiaanakin!

Syyskuun Dekon kannessa oli ruokapöytä tammisine Domus-tuoleineen ja ihana iso, yksinkertainen takka. Tuon tunnelman tahtoisin siirtää uuteen kotiimme!

Toinen Tapiovaara-suosikkini on vuonna 1949 syntynyt pinnatuoli Fanett, jonka oikeudet Asko hankki ja piti tuolia pitkään tuotannossaan. Alkuperäismallissa tuolin istuinosa oli jalopuuviilua ja jalat mustaksi maalatut. Sellaisena tuoli on ehdottomasti kaunein.

perjantai 28. lokakuuta 2011

Muuttourakka alkoi

Happy Halloween!
  
 Miehelläni oli koko viikko syyslomaa, ja hän aloitti eilen tavaroiden siirtämisen vuokra-asuntoon. Varasto on jo lähes tyhjä ja uuden asunnon kellari tupaten täynnä! Kaatopaikalle lähtevät kamat siirsimme tontillamme sijaitsevaan autotalliin, josta ne voi sitten kaikki kerralla roudata kaatopaikalle. Kirjahyllykin tyhjennettiin, ja nyt kirjat odottelevat uuden olohuoneen lattialla hyllyjä.Minä aloitin tänään keittiön kaappien läpikäymisen. Sain muutettua maljakot ja harvemmin käytettäviä astioita.

Lastenkirjat kävin myös läpi: rakkaimmat (joita oli paljon!) säästin, ei-niin-tärkeät kasasin kahteen Ikea-kassiin joko myytäväksi tai lahjoitettavaksi eteenpäin ja huonokuntoisimmat joutuvat roskikseen. Tässä hitaassa muutossa on se etu, että inventaarion ehtii oikeasti tehdä kunnolla. Lähes kymmenessä vuodessa, jonka olemme tässä osoitteessa asuneet, lapset ovat kasvaneet pikkutaaperoista teineiksi, joten tavaraa on kertynyt enemmän kuin omiksi tarpeiksi.

Kohta starttaamme viikonlopuksi Vierumäelle mökkeilemään (ja tutkimaan viimeisiä luonnoksia). Juhlistamme varmaan vähän Halloweeniakin. Tein muuten viime viikolla mielettömän hyvää kurpitsakeittoa, jota jäi myös pakastettavaksi. Ehkä nappaan sitä mukaan. Mukavaa viikonloppua kaikille!



Appelsiinipuu keittiön ikkuna-
laudalla sopii myös viikonlopun väri-
teemaan.

 


torstai 27. lokakuuta 2011

Luonnoskierros 4

Saimme nähtäväksemme uudet luonnokset, joissa oli ehkä pienenä yllätyksenä kolme kerrosta. Pieni kellarikerros 33 m2, keskikerros 85 m2 ja yläkerta 35 m2 + ihana iso kattoterassi. Yhteensä lattiapintaa on noin 170 m2. Näytti pääosin tosi hyvältä. Vastaavan mestarin kustannuslaskelmat pohjasivat näihin luonnoksiin, eli näillä lähdetään eteenpäin. Joitakin pieniä stilisointeja tarvitaan, mutta tästä se syntyy, jos naapurit vain myöntyvät kahteen maanpäälliseen kerrokseen. Kaupunki todennäköisesti alustavien kyselyjen perusteella tulee puoltamaan sitä.

Tytöt ovat innoissaan, kun pääsevät kellarista kakkoskerrokseen ja saavat ikään kuin oman valtakunnan. Ja mieheni siitä, kattoterassille on tulossa ulkotakka. Minä iloitsen eniten siitä, että kaikesta yksinkertaistamisesta huolimatta keskikerroksen avaruus ja näkymät on pystytty säilyttämään. Naureskelin, että haaveilin yhdestä tasosta, nyt saan kolme ja silti tuntuu, että haaveet ovat toteutumassa. Keskikerroksesta tulee sellainen, että joskus tulevaisuudessa kaikki välttämättömät toimnnot voi keskittää siihen ja kulkeminen siellä on esteetöntä. Ainoastaan saunaan ei pääse ilman portaita.

Myyrmäessä olisi tänä viikonloppuna Omakoti-messut. Harmi, ettemme pääse sinne, sillä suuntaamme huomenna Vierumäelle mökkeilemään. Sauna päälle, tuli takkaan ja lasillinen punaviiniä. Pelkkä ajatuskin rentouttaa!

maanantai 24. lokakuuta 2011

Pikkukellari onnistuu!

Arkkitehti oli tutkinut kellariasiaa, ja päätynyt asiantuntijan kanssa siihen, että kellarin voi rakentaa, kunhan se on riittävän pieni. Tällöin se voi olla 20-30 cm pohjavesipinnan alapuolella, kunhan vesien poisjohtaminen hoidetaan. Isommat kellarialat joudutaan pumppaamaan, mikä tulisi kalliiksi. Vastaavan rakennusmestarin kanssa palaveeratessaan arkkitehti oli päätynyt noin 25 neliön kellariin, jonne tulevat saunatilat, kodinhoitohuone, tekniikka ja varastotilaa. Tyttöjen huoneet siirtyvät ylös, jonne tilaa tulee yhteensä noin 118 m2, eli talosta olisi tulossa kaiken kaikkiaan noin 140-neliöinen.

Tuo pinta-ala kuulostaa hyvältä, eivätkä kustannuksetkaan pääse nousemaan liian ylös. Itse asiassa saimme tänään myös vastaavan mestarin tekemän alustavan kustannuslaskelman, ja se oli suunnilleen alkuperäisen budjetin mukainen, ehkä kymppitonnin tai kaksi yläpuolella, mutta ok kuitenkin. Tuntuu mukavalta, kun suunnitelmat alkavat kohdata realismin. Ollaan askelta lähempänä unelman toteutumista.

Kustannukset jakaantuvat arviossa näin:
15 % rakennuttaminen, työmaan käyttö- ja yleiskustannukset, suunnittelu, projektinjohto, vastaava työnjohtaja
10 % maanrakennus
7 % perustukset
30 % runkorakenteet
5 % täydentävät rakennusosat
5 % pintarakennusosat
8 % kalusteet, varusteet, laitteet
20 % talotekniikka, lämpö, vesi, ilmastointi, sähkö

perjantai 14. lokakuuta 2011

Suunnitelmat uusiksi?

Huh, huh. Tänä aamuna arkkitehdiltä tuli viesti, että ehkäpä taloon ei voikaan rakentaa kellaria! Syynä ei ole maaperä, vaan pohjaveden läheisyys. Hän oli jutellut muutaman rakennesuunnittelijaehdokkaan kanssa, ja tällaisia ajatuksia oli tullut vastaan. Ihan purematta emme tätä tietoa niele, sillä aivan lähellä tonttiamme on uusia taloja, joissa on kellari. Asiaa täytyy nyt tutkia tarkemmin.

Ongelmana on se, että tontilla on virallista rakennusoikeutta vain 100 neliötä, ja kellarin rakentamisella neliöitä saisi huomattavasti lisää. Jos kellarista joudutaan luopumaan, kaikki pitää ajatella uusiksi. Erilaisilla kommervenkeillä neliöitä saisi toki lisää, mutta ryhdytään siihen mietintään vasta, kun kellariasiasta tulee varmuus.

Tällaisissa tunnelmissa viikonlopun viettoon. Ensi viikolla ollaan viisaampia.

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Syystunnelmia naapurustosta


Teimme tänä aamuna sieniretken Sipooseen, ja saalis oli mahtava: 15 litraa suppilovahveroita. Pakastin suurimman osan, mutta kokeilin myös kuivattamista. Laitoin puhtaan lakanan pyykkitelineelle ja levitin puolitetut sienet lakanan päälle. Säädin lattialämmityksen isolle, ja nyt vain odotellaan!

Sienimetsässä oli uskomattoman kaunista. Mitkä värit! Luonto on ihmeellinen suojaväreineen. Suppiksiakin oli lähes mahdoton löytää samanväristen pudonneiden lehtien joukosta. Mutta kun teki ekan löydön, teki luultavasti toisenkin. Ja korin alla luultavasti oli oikea apaja...

Paluumatkalla ajoimme tontin kautta, ja innostuin napsimaan muutaman kuvan sen syysilmeestä. Parhaat värit ovat jo takanapäin, mutta tässä kuitenkin vähän Toivolan syysilmettä.



Tässä on tämä kuuluisa omenapuu, joka koko
ajan on ja pysyy arkkitehdin luonnoksissa.
Siitä tulee vielä joskus etupihan terassin komistus.

Tässä tulevan kotikatumme ihania vanhoja koivuja.     
Lumimarja on kaunis!

Kotikatua vähän toisesta suunnasta.



keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Luonnoskierros 3

Sinulle on postia! Kolmannen kierroksen luonnokset saapuivat tänään tarkasteluun. Dieetti oli purrut 10 neliön verran, ja nyt kerrosala on yhteensä 171 m2. Alamme tutkia, voisiko vielä jostain puristaa pikkuisen pois. Kodinhoitohuone tai -piste puuttuu vielä, ja varastotilaa on liian vähän. Pyörittelemme luonnoksia viikonlopun ajan, ja ensi viikolla varmastikin tapaamme taas arkkitehdin, jotta voimme jatkaa pyörittelyä hänen kanssaan.

Olen saanut kolme tarjousta rakennesuunnittelusta, luultavasti yksi on vielä tulossa. Kolme ehdokasta on vastannut, ettei lähde syystä tai toisesta tarjoamaan. Naapurustossamme on loppuvuonna valmistuva rakennusprojekti, jota olen seuraillut ikkunasta. Soitin rakentajalle ja kyselin häneltä rakennesuunnittelijavinkkejä. Hän suositteli lämpimästi erästä. Saimme suositukset myös hyvästä urakoitsijasta. Tuntuu turvallisemmalta palkata ihmisiä, joiden työnjälkeen joku toinen on ollut tyytyväinen.

Myös rakentamisblogeista olen saanut valtavasti hyvää tietoa. Toisaalta tieto todella lisää tuskaa, ja välillä väkisinkin miettii, että onko meistä sittenkään tähän projektiin. Aika monta vaihetta on jäljellä, ennen kuin omalle kiukaalle heitetään ensimmäiset löylyt!

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Vuokra-asunto löytyi

Myimme oman asuntomme elokuun loppupuolella. Siihen meni vähän yli kuukausi. Tarjous ei ihan tyydyttänyt meitä, mutta jatkuvat uutiset maailmantalouden huonenevasta tilasta johtivat siihen, ettemme uskaltaneet jäädä odottamaan, vaan halusimme lyödä kaupat lukkoon. Vapautumisajaksi sovimme joulukuun alun.

Alkoi vuokra-asunnon metsästys, mikä osoittautuikin odotettua vaikeammaksi: kuukauden ajan katsoin päivittäin kaikki netin vuokrauspalstat ja laitoin omia ilmoituksiakin. Saldo oli se, ettei yhtään vapaata vuokra-asuntoa alueellamme tullut vastaan. Helsingin Sanomien ilmoitus kaksi viikkoa sitten sunnuntaina tuotti tulosta: muutamme vuokralle muutamansadan metrin päähän nykyisestä kodistamme, 75-neliöiseen kolmioon, josta joudumme maksamaan 1200 euroa kuukaudessa. Kauhea hinta, mutta näin tyttöjen elämä pysyy mahdollisimman muuttumattomana rakentamisen ajan.

Kohta alkaa varaston, autotallin välikaton ja vaatehuoneiden tyhjennys. Yli yhdeksän vuoden aikana kertyneitä tavaravuoria ei päivässä tai kahdessa raivata! Välimuutto on siinä mielessä mukava ajatus. Kun joskus pääsemme muuttamaan uuteen taloon, olemme tehneet inventaarion kahdesti.

torstai 29. syyskuuta 2011

Suorat seinät, kiitos

Arkkitehdin mainio idea oli pyytää varhaisteinit tyttäremme mukaan suunnitteluun, jotta myös heidät saadaan sitoutumaan projektiin ja innostumaan siitä. Niinpä eräänä iltapäivänä menimme koko perheen voimin arkkitehdin työhuoneelle pallottelemaan suunnitelmia. Anna esitteli tytöille suunnittelun perusperiaatteita ja kertoi, miksi on päätynyt tietyissä asioissa tietynlaisiin ratkaisuihin.

Vanhempi tytöistämme on superkiinnostunut projektista, hän on jo kuukauden ajan piirtänyt omaa huonettaan eri kulmista piirustusvihkoonsa. Sisustukset turkoosinvärisine Fatboy-tuoleineen ja Ikean vaatekaappeineen ovat valmiina. 12-vuotias jaksaa kiinnostua vain hetken. Mihin marsut tulevat? Tuleeko sinne sadevesisuihku? Minkä värinen keittiö? Tässä heidän hyviä kysymyksiään, joita toivottavasti matkan varrella saadaan lisää. Koti on kaikkien yhteinen ja jokainen katsoo sitä omasta näkökulmastaan, toinen vähän alempaa kuin toinen.

13-vuotiaalle tärkeintä on, että huone on muodoltaan suorakulmio. Sellaiseksi se muuttui toisella luonnoskierroksella. Jotta sisustussuunnitelmia ei tarvitse laittaa uusiksi.

Luonnoskierros käynnissä

Projektimme on jatkunut nyt toista kuukautta, ja olemme saaneet eteemme toisen kierroksen luonnokset. Ekat olivat ihanat, mutta ylimitoitetut. Selvisi, että 100 neliön rakennusoikeudella saa aikaan yli 240-neliöisen talon: 110 m2 ylhäällä ja 137 alhaalla. Ihanaa avaruutta, muttei toteuttamiskelpoista. Tuohon versioon arkkitehtimme oli mahduttanut kaikki toiveemme avaruudesta, näkymistä, valosta, isosta saunaosastosta, biljardipöydästä jne.

Vastaavan rakennusmestarin realismi rakennettavan neliön hinnasta tuntui julmalta, mutta palautti meidät maanpinnalle. Hän arvioi, että kivitaloneliö maksaa 2800 euroa ja puutaloneliökin 2500. Vaikea tietää, mitä uskoa, sillä pankki laskee puutaloneliön hinnaksi 2000 euroa ja kivitalon 2500 euroa. Ehkä totuus on jossakin puolivälissä, mutta tiukoille menee. Meidän on neuvoteltava aiottua isompi laina, jotta saadaan projekti käyntiin.

Nyt odotetaan, että saadaan koko suunnittelijaporukka kasaan: pääsuunnittelija, vastaava rakennusmestari, LVI-suunnittelija, sähkösuunnittelija ja rakennesuunnittelija. Oikeastaan viimeksi mainittu ainoastaan puuttuu, ja tarjouksia on jo saatu.
Istuimme tiistaina omenapiirakan ääressä arkkitehdin luona, ja laitoimme yhdessä nyt noin 180-neliöisen talon dieetille. Nipistimme kaikkialta, mistä se luontevasti on mahdollista, ja nyt jäämme odottamaan, millaisena talo näyttäytyy seuraavissa luonnoksissa.

Tänään tontilla on tehty maaperätutkimus, toivotaan, ettei mitään yllättävää löydy.

keskiviikko 3. elokuuta 2011

Mitä nyt?



Tässä sitä nyt ollaan: kallis pala Helsinkiä taskussa ja pää pyörällä. 442 neliön kaupunkitontti, joka vielä hetki sitten oli pikkuruisen 1930-luvulla rakennetun omakotitalon takapiha. Keskellä tilusta nököttää hassunnäköisesti autotalli, jonka purkamisesta projekti sitten alkaa.

Olemme jättäneet oman asuntomme myyntiin samalle Kiinteistömaailman välittäjälle, joka hoiteli tonttikauppaamme. Muutamia näyttöjä on jo ollut, mutta kesähelteet ovat pidätelleet ihmisiä, eikä näyttöjen suosio ole ollut ihan odotettu. Yhtään tarjousta emme vielä ole saaneet. Tänä iltana on taas näyttö, toivottavasti onnistaa, sillä kovin montaa suursiivousta emme jaksaisi enää tehdä! Terassin kukatkin pitää kastella ja nyppiä.

Tapasimme eilen arkkitehdin, joka asuu alueellamme ja on suunnitellut muutaman hienon kohteen lähistölle. Kohteet ovat perinteikkäitä puutaloja, joten vähän jännitti, mitä mieltä hän olisi suunnitelmistamme. Turhaan! Viereisellä tontilla sijaitsee upeasti asuinrakennukseksi remontoitu vanha yleinen sauna, ja toivoisimme, että uusi talomme istuisi mahdollisimman hyvin sen viereen. Rakennusoikeutta on vain 100 neliömetriä, ja kaava määrää sen rakennettavaksi yhteen tasoon. Kellarin saa tehdä. Kakkoskerroskin onnistuu, jos naapurit sitä puoltavat.

Löysimme heti yhteisen aallonpituuden. Alkoi syntyä mielikuvia talosta:
- yhteen kerrokseen 100 neliötä: iso olohuone-ruokahuone-keittiöyhdistelmä + pari makuuhuonetta
- kellariin ikkunalliset tyttöjen (13- ja 12-vuotiaat) huoneet, tv-tila + saunaosasto
- neliöitä yhteensä noin 160
- avaruutta, valoa, näkymiä selkeyttä
- terasseja ja mahdollisesti viherhuone
- säilytetään vanha omenapuu, joka on tontin kulmassa

Mieheni kertoi meidän pitävän selkeydestä Alvar Aallon tyyliin. Arkkitehti innostui ja sanoi mieltyneensä Aallon töihin jo pikku tyttönä. "Ei mitään paineita, toiveissa on talo tasoa Alvar Aalto +", huikkasimme tapaamisen lopuksi. Kerroimme budjettimme, ja arkkitehti totesi hankkeemme realistiseksi. Arkkitehti lupasi tehdä meille tarjouksensa viikon kuluessa. Jos pääsemme yhteisymmärrykseen hinnasta, allekirjoitamme sopimuksen ja ryhdymme tosi toimiin. On hyvä, että arkkitehti tuntee alueemme, sen kulttuurihistorialliset arvot ja vielä kaupungin kaavaviranomaisetkin. Näin luparumba saataisiin vietyä läpi kohtuullisessa aikataulussa ja pääsisimme ehkä ensi kesänä kuopankaivuuseen.


Talo on suunnitteilla lähelle tontinrajaa, taustanaan kaunis vanha hongikko. Rajalle joudutaan tekemään pengerryksiä, sillä naapuritontti on selvästi ylempänä.

Toisella rajalla on kaunis vanha kivirakennus, joka on hiljattain kunnostettu. Tähän rakennukseen etäisyyttä tulee säädetyt kahdeksan metriä.



Tässä näkyy vanha omenapuu, joka pyritään säilyttämään muistona tontin menneestä elämästä. Takana näkyvä pikkutalo on jo naapurin tonttia. Asumiskelvoton talo puretaan, ja sen tilalle nousee uusi talo suunnilleen samassa aikataulussa kuin meidän projektimme.